Vaimoni kysyi minulta taannoin mikä on poliittinen agendani. Vastaus on, että minulla ei ole mitään lempiprojektia tai asiaa, jota lähden ajamaan. Lähden ajamaan kunnanvaltuutettuna niitä asioita, jotka ovat äänestäjilleni tärkeitä, laittaen likoon oman tietoni, taitoni ja tapani toimia.
Pyrin tähän kunnanvaltuutetuksi, koska jokin sisimmässäni on aina ajanut minua hoitamaan yhteisiä asioita ja huolehtimaan siitä, että asioita saadaan aikaan. Ideologisesti sijoitun kaikenlaisissa nelikentissä asteikon keskivaiheille. Joissain asioissa olen konservatiivinen – jokainen kantakoon kortensa kekoon ja toimitaan yhteiskunnan sääntöjen mukaan – ja toisissa olen liberaalimpi – tasa-arvo kuuluu kaikille, pitää olla reilu ja vahvempien pitää auttaa heikommassa asemassa olevia.
Olen valmis ottamaan kantaa asioihin, voimakkaastikin, mutta useimmiten tutkin asian taustoja ja useammin kuin en, näen myös asian toisen puolen. Isäni sanoi joskus, kun olin nuori ja tiesin kaiken, että maailma ei ole mustavalkoinen, vaan koostuu harmaan eri sävyistä. Tätä viisautta aloin sittemmin arvostaa kovin. Asiat, varsinkaan kunnan asiat, eivät ole joka – tai, vaan sekä että.
Olen seurannut politiikkaa aktiivisesti vuodesta 1981 median välityksellä. Nuorempana politiikka toimintana ei kiinnostanut, ruuhkavuosina en ehtinyt, mutta nyt aika on kypsä. Jotkut voivat leukailla, että olen näin 54-vuotiaana kuntavaalien ensikertalaisena melko hitaasti kypsyvää sorttia – jossa ovat aivan oikeassa. Koen, että olen nyt kerännyt riittävästi yleistä elämänkokemusta ja punninnut näkemyksiäni riittävän pitkään ollakseni varma vakaumuksestani ja olevani valmis.
Kokoomus puolueenani on looginen valinta. Olen aina vaistomaisesti ollut enemmän kallellani oikeaan kuin vasempaan laitaan. Kokoomuksessa on tilaa toimia omien arvojen mukaisesti.