Hallitus on julkistanut tavoitteet liikenteen päästöjen vähentämiseksi. Toiveiden tynnyrissä on vähän villoja ja porkkanaa, sitäkin enemmän keppiä. Esimerkkinä keinoista on Traficomin selvitys, jossa autoilun vaikeuttaminen todetaan tehokkaaksi keinoksi.
Joissain piireissä autoilu, myös vähempipäästöinen sellainen, nähdään kohteena, jota sopii kurittaa äänten ja suosion toivossa. Minun liikenneajattelussani kaikki liikennemuodot täydentävät toisiaan ja ovat tarpeellisia. Oli kyse sitten yksityisestä tai julkisesta liikenteestä, henkilö tai rahtikuljetuksista ja kulkivatpa ne sitten kumipyörillä, raiteilla, ilmassa tai vedessä – kaikkia tarvitaan.
Ylipäänsä ajattelu, jossa rankaisemalla yhtä saataisiin aikaan hyvää toisaalla on minulle vierasta. Autoilun vaikeuttamisesta alkaa olla jo kokemuksia naapurissamme Helsingissä. Keskusta näivettyy muutenkin kuin koronan kourissa, kun asiakkaiden autoilu sinne on yhä vaikeampaa ja pysäköinti vaikeampaa – ellei siten ole valmis pulittamaan parkkihallien huimia hintoja. Tästä on varmasti monella kokemuksia. Omalla kohdallani tämä on konkretisoitunut siten, että tapaamiset ja asioinnit, jotka ennen hoidettiin Helsingissä hoidetaan nyt mieluummin Vantaalla tai jopa Espoossa.
Olen siis päästövähennysten puolella ja kannatan vähäpäästöistä liikennettä. Olen jopa valmis maksamaan siitä hieman enemmän. Mutta se, että vaikeutetaan ihmisten liikkumista ja haitaan liiketoimintaa ei vain ole järkevää tai reilua.